Eräässä lapsuudenkodissa kylmät jalat

Lapsuudenkodissa on vaikea nukkua. Minä odotan yötä, jotta saisin valvoa sen. En mahdu enää vanhaan sänkyyni; tässä talossa minä nyt lepään leveämmin kuin koskaan ennen, mutta tarvitsen monta peittoa pitääkseni jalkani lämpiminä. Täällä joulupuuro on niin kuumaa, että se polttaa kitalaesta ihon irti, ja hanoista virtaava vesi on niin hyistä, että sitä hädin tuskin saa nieltyä. Mutta ihmiset ovat haaleita, ja minä kaipaan kotiin, jonka täällä aina kadotan. Mikä helvetti minut tänne aina takaisin tuo?

"Sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."

(Ilm. 3:15-16)