On niin jäistä, että linnutkin ovat etsiytyneet piiloon. Kerroin sinulle olevani huolissani variksista ja sinä katsoit minuun lempeästi; vain yksi etsivän näköinen musta lintu laskeutui tänään paloaseman katolle, kääntyili ja tanssahteli hetkisen puuterilumessa mutta nousi pian taas siivilleen ja lensi hidastunein liikkein pois.

Minä heräsin viime yönä kesken unennäön. Sinä olit potkinut peittosi lattialle ja vähäinen kuunvalo kaartui unisille lanteillesi. Minä katselin sinua ja muistin: tänään sinä olet sama tyttö kuin eilen, sinä olet se mies, joka olet aina ollut.

Ja kun aamulla taas heräsimme, pujahdit sinä peittoni alle, lämpimään. Minä kerroin sinulle, kuinka yöllä minun unessani me yhdessä taltutimme raivopäisen karhun. Sidoimme sen käpälät yhteen paksulla punaisella köydellä.

Sinä

Sinä soitit: ”On niin monia asioita, jotka haluan jakaa kanssasi”. Taustalla kirskui metro ja minä itkin, sillä päivä oli jo ehtinyt kääntyä illaksi.

Tämän vähäisemmäksi valo kaupungissa tuskin koskaan käy.

Vastuuta pakoon

"You sure you wanna be with me I've nothing to give" kuiskailee arpinen mies molempiin korviini yhtaikaa ja minä tunnen kuinka pieni kaipaus kaihertaa tietään vatsani pohjalle. Lapsellisesti minä kaipaan huonoa kohtelua; minä haluan tehdä väärin ja tahdon tulla kohdelluksi kaltoin. Kuka minut repisi, kun sinä mokoma et suostu?