On niin jäistä, että linnutkin ovat etsiytyneet piiloon. Kerroin sinulle olevani huolissani variksista ja sinä katsoit minuun lempeästi; vain yksi etsivän näköinen musta lintu laskeutui tänään paloaseman katolle, kääntyili ja tanssahteli hetkisen puuterilumessa mutta nousi pian taas siivilleen ja lensi hidastunein liikkein pois.
Minä heräsin viime yönä kesken unennäön. Sinä olit potkinut peittosi lattialle ja vähäinen kuunvalo kaartui unisille lanteillesi. Minä katselin sinua ja muistin: tänään sinä olet sama tyttö kuin eilen, sinä olet se mies, joka olet aina ollut.
Ja kun aamulla taas heräsimme, pujahdit sinä peittoni alle, lämpimään. Minä kerroin sinulle, kuinka yöllä minun unessani me yhdessä taltutimme raivopäisen karhun. Sidoimme sen käpälät yhteen paksulla punaisella köydellä.
posted by Nonkululeko @ 22:18
2 comments
2 Comments:
Kenelle kirjoitat? Tekstisi kuulostaa siltä kuin sillä olisi selvä (vaikka abstraktikin) kohde.
Hassua, en ollut miettinyt tuota asiaa laisinkaan. Hyvä kysymys siis - ja sai minut tajuamaan, että minähän taidankin kirjoittaa tänne yksinomaan sellaisia asioita, joita en uskalla tai halua sanoa ääneen läheisilleni. Alun perin ajattelin, että tästä tulisi jonkinlainen tunnevaihtelujen lokikirja.
Lähetä kommentti
<< Home